Pitihän se arvata. Kerrankin, kun olin päättänyt vetää zetaa kaikessa rauhassa puoli kymmeneen asti, niin heti ollaan lyömässä kapuloita rattaisiin. Asialla oli yläkerran naapurin koira. Luontokappale alkoi puoli seitsemän korvilla äänestä päätellen kaivaa hullun lailla kämpän lattiaa eli meidän ruokakunnan kattoa. Välillä touhukas eläin innostui vetäisemään kunnon haukkusoolot, jotta huomio olisi taattu.
Tekisi isosti mieli kouluttaa Bobo repimään sekopäärakeilta silmät päästä ja salakuljettaa se jollakin konstilla tuonne yläkertaan toimittamaan shokkihoitoa naapurin räyskäturvalle. Pahaksi onneksi menin toissapäivänä leikkaamaan molempien minitiikereidemme kynnet, joten se siitä hienosta suunnitelmasta toistaiseksi.
Kun kerran olin ajettu ylös punkasta tarpeettoman aikaisin, päätin yrittää tehdä jotain hyödyllistä. Ensimmäinen siirto oli ladata astianpesukone täyteen ja laittaa tiskit niin sanotusti ajoon. Elektroniikan harjoitustyön osa kaksi pitää palauttaa perjantaihin mennessä, joten seuraavaksi hyökkäsin sutena sen kimppuun. Pspice-merkkinen simulointiohjelmahärpäke oli toista mieltä. Sysipaska laitos kieltäytyi yhteistyöstä. Asensin ohjelman uudelleen, ties kuinka monennen kerran ja ajattelin, että nyt lähti homma pelittämään.
Jonkun sadistisen luonnonlain mukaan kone alkoi tietysti jäkittää julmetusti tässä vaiheessa. Päättelin, että tänä aamuna kaikki tietotekniikasta naapurin lemmikkeihin asti, astianpesukonetta lukuunottamatta, ovat minua vastaan. Kirosin, laitoin kahvit tulille, käynnistin koneen uudelleen ja päädyin skriivailemaan tänne. Terapeuttista totta tosiaan.
Urheilurintamalla vietän tänään mitä ilmeisimmin hyvin ansaittua lepopäivää. Sunnuntain kisa tuntuu edelleen yllättävän paljon roppalihaksessa ja eilen ja maanantaina päädyinkin fiilistelemään hartsanpertsaa tarjotakseni luistelulihaksille lepohetkiä. On muuten kerrassaan liukasta menoa, kun lataa Rossa-Widet lumikelin purkkisuksen pohjaan ja lähtee työstämään rentoa peekoota. Mutta ainakin pitoa riittää.
Maanantain lenkillä sain alustavasti sovittua Tapanille majoituksen Nousukuntosprinttiä varten, joten on hyvinkin mahdollista, että kyseisessä hiihtokauden päättäjäishulabaloossa edustaa kolme neljäsosaa NoNon huikeasta SM-viestijoukkueesta. Vellu ja allekirjoittanut kun ovat lukinneet osallistumispäätöksensä jo aikaisemmin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen riskeeraamaan terveyteni sprinttiradan jylhissä hyppyreissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti