Nyt on niin varmoja kesän lähestymisen merkkejä ilmassa, että jääräpäisimmänkin maailmanlopun ennustajan on myönnyttävä, että uusi jääkausi ei taida alkaa ainakaan keväällä 2009. Allekirjoittanut nimittäin lukee luontoa siten, että kun aurinko paistaa, lumi sulaa ja Heidi-kulta avaa hamekauden, niin silloin kesäkään ei voi olla kaukana.
Yksi varma kevään merkki on tietysti legendaarinen nousukuntosprintti. Edellä mainittuun spektaakkeliin on enää kaksi yötä ja tunnelma on kuin pikku muksulla joulukalenterin viimeisiä luukkuja aukoessa. Tänä vuonna sain innostettua kovana varusteiden särkijänäkin tunnetun seurakaverini Vellu Pihlajamäen mukaan lystiin. Vaarallisia tilanteita on siis luvassa ja vauhtia myös, ainakin siellä after-skin puolella.
Kevään merkkien bongailun ohella mieltä askarruttaa myös lähestyvä kesäloma, joka väijyy enää reilun kahden viikon päässä. Nyt on siis viimeistään hyvä suunnitella snadisti tulevan kesän ohjelmistoa pääpiirteittäin.
Tarkoituksena olisi ensinnäkin suorittaa pakolliset kieliopinnot, multicultural-or-something-english ja fy-satans-svenska, pois jaloista pyörimästä. Pieniä virityksiä on ilmassa myös erään puulaakipotkupallojoukkueen suuntaan. Toivottavasti rosterista löytyisi vielä yhden puujalkaisen sääreenpotkijan kokoinen aukko, että pääsisi elvyttelemään peruskouluvuosien ykkösharrastusta sopivan letkeässä ilmapiirissä. Asiaan saataneen varmuus ihan lähipäivinä.
Lisäksi allekirjoittaneen tekisi kovasti mieli käydä haistelemassa kunnon festarimeininkiä pitkästä aikaa. Ilosaarirock on tällä hetkellä ykkösvaihtoehto, joten eiköhän tie vie tämän asian tiimoilta Pohjois-Karjalaan sitten heinäkuussa. Muista kesäsuunnitelmista ei sitten sen enempää.
Jotain päätöksiä pitäisi kaiketi tehdä myös tämän surkuhupaisan comebackin jatkon suhteen. Vuosi sitten oli akut ihan tyhjät ja mitta täynnä hiihtohömpötyksiä, mutta maaliskuussa viritelty neljän viikon treeni/kisakausi paljasti, että taas olisi virtaa. Tilannetta pitänee tarkastella tarkemmin juhannuksen korvilla ja miettiä oikein vakavasti, että kuinka paljon sitä on valmis uhraamaan aikaa hauskaan, mutta tämän hetkisessä elämäntilanteessa jokseenkin turhanpäiväiseen toimintaan.
Nyt pitää alkaa tekemään lähtöä kohti IT-dynamoa ja sen jälkeen ryhtyä tuunaamaan kotoluukkua siihen malliin, että kehtaa iltasella päästää Vellun ja Marjon eteistä pidemmällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti