DNF

Pylkön hiihdoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Suksi jäätyi heti alkumatkasta (sama vika varmaan kaikilla muillakin), joten eteenpäin tuli pyrkiä vahvasti hartiapankkiin turvautuen. Valitettavasti kyseinen osa-alue ei ole koskaan lukeutunut meikäläisen vahvuuksiin. Sikäli lopputulos ei yllätä.

Positiivinen merkki sitä vastoin oli, että vauhtia löytyi omiin vaatimattomiin odotuksiin nähden kiitettävästi eli suunnilleen sata kertaa paremmin kuin tammikuisessa Keski-Suomi Hiihdossa. Esimerkkinä mainittakoon, että puolimatkassa olin vaivaiset 30 sekuntia Pörstin Markusta jäljessä. Pörde kuitenkin edustaa normipäivänään ihan kansallista huipputasoa.

Hieman ennen 35km väliaikapistettä tapahtui sitten väistämätön. Yläkropasta loppui kunto ja kädet muuttuivat keitetyksi makarooniksi. Lähdin kuitenkin kiertämään vielä yhden 7,5km lenkin, jonka päätteeksi totesin, että parempi nostaa kädet pystyyn kuin vetää vieteri täysin oikoseen. Siitä ei nimittäin näin heikolla harjoituspohjalla toipuisi enää kisakuntoon näille lumille. Tulokseksi kirjattiin siis DNF, mutta se ei nyt ole omasta mielestä ollenkaan oleellista tässä vaiheessa.

Kokonaisuutena reissu vastasi nimittäin tarkoitustaan. Kroppaa tuli järkytettyä kunnolla vaan ei liikaa ja kun nyt malttaa ottaa riittävän rennosti seuraavan viikon, niin harjoitusvasteet hiponevat taivaita. Kontiolahden SM-kisoihin on nyt neljä viikkoa aikaa ja fiilis luottavainen, että siellä kunto kestää jo maaliin asti. Ja jos ei kestä niin sitten tullaan vaikka pää kainalossa.

Loppuun esimerkki sprinttihihtäjän treenistä. Kuvakaappaus on peräisin Nousukunnon asiantuntevasta chatista. Kuvan saa näkymään alkuperäisessä koossaan klikkaamalla sitä hiiren kursorilla.