Summary

Ajoittain on tullut uteluja urheilua ja etenkin kansannaurattajaosaston edesottamuksia seuraamattomilta kavereilta siitä, että minkä sortin suksisankari meikäläinen oikein on parhaimmillaan ollut. Näistä kyselyistä inspiroituneena päätin tehdä pienen yhteenvedon urani huikeimmista "saavutuksista". Päätin rajata tämän summaryn parhaisiin sijoituksiin maailman cup-, skandinavia cup- ja sm-latusilla.

Maailman cup
15km 77. (Lahti 2003)

Scandinavia cup
30km 18. (Keuruu 2003)

SM
10km 38. (Kuusamo 2008)
15km 11. (Ylivieska 2003)
30km 23. (Vantaa 2008)
50km 17. (Lieksa 2003)

Siinäpä ne. Lisäksi itselle on jäänyt mieleen erityisesti 2002 sotilas-sm:t Sodankylässä, jossa sijoituin toiseksi varusmiesten sarjassa. Edelle ehti eräs Sami Jauhojärvi, josta on tähän päivään mennessä kehittynyt jo jonkinlainen tekijämies.

Saavutettuja tuloksia hienompaa on kuitenkin ollut se, että urheilun myötävaikutuksella olen nähnyt ja kokenut paljon sellaista, mistä moni saa vain haaveilla, tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin ja saanut paljon hyviä ystäviä. Näissä muistoissa päällimmäisenä säilyvät tietysti oman seuran porukalla tehdyt leiri- ja kisareissut, joilla ei kommelluksiltakaan ole vältytty. Ja lisää herkkua on luvassa ensi maaliskuussa, kun lähdetään joukolla Pohjois-Karjalaan ja vedetään NoNon edustusreleet niskaan sm-viestin merkeissä.

Jälkikäteen ajatellen urheilu-urastani ei kehittynyt sitä, mikä oli tavoitteena, mutta ainakin tuli yritettyä, välillä vähän liikaakin. Eipä kuitenkaan tarvitse vanhana ukkona jossitella kiikkustuolissa mitä-jos-tyyliin. Näitä jossittelijoita sun muita nojatuolisankareita on nimittäin tullut kohdattua vähän turhankin kanssa, ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Nykysuomalaiselle ominainen kansanpiirre tuntuukin olevan pelkuruus, jonka takia ei uskalleta edes yrittää mitään epäonnistumisen pelossa. Ja onhan se mukavampi vaan olla möllöttää ja kuvitella olevansa erinomainen milloin missäkin, jos vain viitsisi yrittää, kuin selvittää onko sitä oikeasti.

Tässä vaiheessa haluankin sanoa näille sohvan nurkastaan kaikkia ja kaikkea arvosteleville, kaljaa kittaaville ja pullaa mussuttaville nahjuksille, että onhan se pelottavaa nostaa se laardiperse sieltä pehmoisen penkin syleilystä ja ryhtyä ainaisen valittamisen ja vittuilun sijasta toimimaan. Siinä kun on se riski, että menee vihkoon. Mutta mitä elämää sellainen on, jos ei edes uskalla yrittää!?