Kesä se vaan on vilistänyt omalla painollaan eteenpäin. Kaikenmoista on tullut touhasteltua. On ollut pikkusiskon häät, retki Särkänniemeen paremman puoliskon ja hänen nuorimpien sisarustensa kanssa, yleistä poreilua, rantamieheilyä ja viimeisimpänä ohjelmanumerona hihhulointia juhannusmökkeilyn merkeissä.
Juhannukseen kuuluu tietysti juhannussauna. Sauna saatiinkin hulppeista fiiliksistä huolimatta lämmitetyksi, eikä tuli edes tarttunut rakenteisiin. Sateen liukastamassa laiturissa sen sijaan havaittiin niin sanottu paha feng shui, kun allekirjoittanut heitti lähes tyylipuhtaan puolivoltin melko suorin vartaloin kesken vedenhakureissun. Palkinnoksi tästä laiturilla suoritetusta lyhyestä mutta nopeasta permantoliikesarjasta sain kokoelman raapaleita ja mustelmia kyynär/olkavarteeni sekä kolleegan (Juuso) huutonaurut sen jälkeen, kun tilanne oli todettu suht vaarattomaksi.
Ettei kukaan luulisi, että allekirjoittaneen aika kuluu pelkästään edellä kuvaillun kaltaisen hörhöilyn merkeissä, voin paljastaa suorittaneeni kesäkuun aikana loppuun kaksi pakollista kielikurssia. Englannista napsahti peräti täysi vitonen eikä ruotsin nelosiakaan (kirjallinen ja suullinen osaaminen) voi pitää suurena epäonnistumisena.
Lenkilläkin on tullut käytyä tasaisen tappavalla kolmesta neljään kertaan viikossa tahdilla, mikä päihittää vuoden takaisen harjoitusrytmin lähes sata-nolla. Ohjelmassa on ollut pääasiassa juoksua ja alkulämmittelyksi voimistelua kotikuntopiirin merkeissä. Pyöräilykauden avaus tuli myös suoritettua edellisessä postauksessa ennakoidulla tavalla.
Etappi kulki reittiä JKL - Uurainen - Lannevesi - Saarijärvi - Mahlu ja parin päivän palauttelun jälkeen sama toiseen suuntaan. Menomatkalla puhaltanut kevyt sivuvastainen tuuli osoittautui juuri niin vittumaiseksi polkea kuin muistinkin, mutta kotiin päin sai painaa tulemaan täysin tyynessä kelissä. Paluumatka sujuikin siten selvästi ripeämpää tahtia, osittain keliolosuhteiden ja osittain palautuspäivinä saavutetun huikean superkompensaation ansiostakokö?
Tästä eteenpäin elämänrytmi muuttuukin radikaalisti, kun onnistuin saamaan töitä heinä-elokuun ajaksi. Ylihauskoista työajoista johtuen allekirjoittanut taitaa vastaisuudessa hillua yöt ja nukkua päivät. Samaisesta yllättävästä työllistymisestä johtuen joudun skippaamaan Siltakorven aka Lakeuden kutsun polttarit, mutta minkäs teet kun ei pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Ikäväkin voi jossakin vaiheessa riipaista rintaa, kun Heidi-kulta tekee heinäkuussa sijaisuuksia Saarijärven arvauskeskuksessa eikä jatkuva kontakti näin ollen ole mahdollista. Mutta kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Vai miten se oli tä?
