Kisaraportteja, part 2

Edellisen postauksen jälkeen Rellun nokka suunnattiin kohti pohjoista. Suunnitelma talvilomaviikkoa 2. - 7.3. varten oli seuraava: tiistaista perjantaihin viettäisimme Heidi-kullan kanssa laatuaikaa Ounasvaaran pirtillä ja viikonlopuksi siirtyisimme kyläilemään herrasväki Pihlajamäen huusholliin.

Kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Köllöttelyn lomassa kerkesimme tutustua Rovaniemen turistirysiin kuten joulupukin kylään ja Arktikumiin, joka paljastui jonkin sortin maakuntamuseoksi. Suksilla kävin vain kerran, mutta eipä ollut pahemmin hinkuakaan, sen verran raihnaiselta kroppa tuntui Pylkön hiihdon rasituksista. Lumikontaktia tuli otettua suksimisen lisäksi myös vaihtoehtoisen härvelin kyydissä kuten kuvasta näkyy.

Kyllä lähtee!

Rentouttavan kolmipäiväisen session jälkeen muutimme suunnitellusti paksureisisen seurakaverini luokse kyläilemään. Perjantai-ilta sujui rattoisasti kuulumisia vaihdellen ja Kasperi-koiraan ja Veera-kissaan tutustuen. Suksia oli myös muistettava waxata, olihan seuraavana päivänä tarkoitus ahtaa kroppa kireisiin kisa-asuihin ja huhtoa pää kolmantena jalkana pitkin maita ja mantuja.


6.3. Muurola-Hiihdot, 15km V

Tässäkin iässä tulee vielä välillä vastaan ihan ennenkokemattomia kisapaikkoja. Muurolan maastosta tiesin etukäteen ainoastaan sen vähän, mitä Vellu oli minua informoinut. Rata tulisi olemaan "rynkyttävä". Käytännössä tämä tarkoitti pitkiä tasaisia pätkiä vitosen lenkin alkuun ja loppuun ja sinne väliin muutama lyhyt mutta jyrkkä tönkäre. Suorituksen aikaiseen palautumiseen soveltuvia alamäkiä ei reitiltä juurikaan löytynyt.

Verryttelylenkin aikana ratamestari paljastui melkoiseksi virtuoosiksi. Hän oli onnistunut ajamaan baanan osittain siten, että molemmat reunat olivat kovia, mutta keskellä upposi nilkkaa myöden. Näin mielenkiintoiseen ilmiöön en muista aiemmin törmänneeni.

Itse kisa sujui omalta osaltani kaksijakoisesti. Ensimmäiset 5km tuli hyvin ja rennon oloisesti, jonka jälkeen sippasin aika pahasti ja loppumatka meni taas vaihteeksi kelkoitteluksi. Ei siis kovin kehuttava suoritus, eikä kroppa myöskään vaikuttanut kovin palautuneelta edellisen viikonlopun Pylkön hiihtojen jäljiltä. Vellu puolestaan osoitti olevansa viestipakkamme kovin kortti vaparin osuuksia ajatellen hiihtämällä minua turpaan reilulla minuutilla.

Tulokset


20.3. Viitasaaren Hiihdot, 10km V

Yhden väliviikonlopun jälkeen oli aika hakea viimeisiä askelmerkkejä Kontiolahden SM-hiihtoja silmällä pitäen. Keli oli jälleen hieman kinkkinen. Edellisenä päivänä ja yönä oli satanut rutkasti lunta ja kisapäivänä lämpötila nousi hieman nollan yläpuolelle. Baanan keskiosa tamppautui kovaksi, reunat puolestaan olivat pehmeät ja luistoltaan suhteellisen nihkeät.

Olosuhteet huomioiden päättelin, että parasta olisi pyrkiä pysyttelemään tamppautuneella kaistaleella niin paljon kuin mahdollista. Kovin voimakkaasti ei myöskään olisi järkevää potkaista, koska tuolloin alusta saattaisi upottaa yllättävästi ja vauhti tyssäisi siihen.

Aloitin kisan reippaasti, mutta vaikka kisamatka ei ollut kymppiä pidempi, väsy tuli jo ennen puolta matkaa. Sen verran kerkesin matkan aikana suoritustani analysoida, että tajusin vetäneeni ensimmäisen nousun jonkin verran ylivauhtia kuntooni nähden ja se sitten kostautui välittömästi. Tästä puolestaan seurasi se, että tavoitteena ollut alle minuutin tappio voittajalle jäi haaveeksi.

Tulokset


Tästä on hyvä jatkaa kohti talven ainoaa tavoitteen tapaista, tulevan viikonlopun SM-viestiä. Uskon vakaasti, että tahmeus katoaa otteista tämän viimeisen viikon aikana ja lauantain viestissä hiihdän selkeästi talven parasta vauhtiani.

Sunnuntain 50km kisaa ajatellen puolestaan suurin haaste poistui jo etukäteen, kun Muittari ilmoitti, että syö maksalaatikkonsa suosiolla. Allekirjoittaneen maaliin pääsy siis riittää takaamaan sen, että Villellä on tällä kertaa erilaiset eväät Nousukunto-sprintissä. Muut voi sitten ihan vapaasti tilata vaikka sen pizzan.