DNF

Pylkön hiihdoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Suksi jäätyi heti alkumatkasta (sama vika varmaan kaikilla muillakin), joten eteenpäin tuli pyrkiä vahvasti hartiapankkiin turvautuen. Valitettavasti kyseinen osa-alue ei ole koskaan lukeutunut meikäläisen vahvuuksiin. Sikäli lopputulos ei yllätä.

Positiivinen merkki sitä vastoin oli, että vauhtia löytyi omiin vaatimattomiin odotuksiin nähden kiitettävästi eli suunnilleen sata kertaa paremmin kuin tammikuisessa Keski-Suomi Hiihdossa. Esimerkkinä mainittakoon, että puolimatkassa olin vaivaiset 30 sekuntia Pörstin Markusta jäljessä. Pörde kuitenkin edustaa normipäivänään ihan kansallista huipputasoa.

Hieman ennen 35km väliaikapistettä tapahtui sitten väistämätön. Yläkropasta loppui kunto ja kädet muuttuivat keitetyksi makarooniksi. Lähdin kuitenkin kiertämään vielä yhden 7,5km lenkin, jonka päätteeksi totesin, että parempi nostaa kädet pystyyn kuin vetää vieteri täysin oikoseen. Siitä ei nimittäin näin heikolla harjoituspohjalla toipuisi enää kisakuntoon näille lumille. Tulokseksi kirjattiin siis DNF, mutta se ei nyt ole omasta mielestä ollenkaan oleellista tässä vaiheessa.

Kokonaisuutena reissu vastasi nimittäin tarkoitustaan. Kroppaa tuli järkytettyä kunnolla vaan ei liikaa ja kun nyt malttaa ottaa riittävän rennosti seuraavan viikon, niin harjoitusvasteet hiponevat taivaita. Kontiolahden SM-kisoihin on nyt neljä viikkoa aikaa ja fiilis luottavainen, että siellä kunto kestää jo maaliin asti. Ja jos ei kestä niin sitten tullaan vaikka pää kainalossa.

Loppuun esimerkki sprinttihihtäjän treenistä. Kuvakaappaus on peräisin Nousukunnon asiantuntevasta chatista. Kuvan saa näkymään alkuperäisessä koossaan klikkaamalla sitä hiiren kursorilla.

Musacorner

Jottei blogi kääntyisi liian urheilupainotteiseksi, niin päätin tuutata tähän väliin tiukan setin kunnon rokkia. Näitä kelpaa tykitellä ja mielellään niin kovaa kun värkeistä lähtee. Pitäähän naapurinkin kuulla.

Herättää kuolleetkin?


Parasta Volbeatia.


Oli pakko laittaa, kun on kertakaikkiaan ratkiriemukas video!


Harmi, että tästä biisistä ei ole tehty kunnon videota. Tätä lisää 1.4. @ Lutakko.


Yksi sana riittää. Legenda.


Tuoretta kotimaista. Bändi on perustettu edesmenneen Flippin' Beans:in raunioille. Ekaa levyä odotellessa..


Loppuun tällainen ylläri. Letkeetä. Vielä kun olis kunnon video.

Siinäpä vähän sulateltavaa lukijoille. Nyt sitten punomaan sotasuunnitelmaa huomiselle. Edessä olisi tuo edellisessä postauksessa ennakoitu 50km ja päätavoite epäilemättä selvitä maaliin asti sellaisessa kunnossa, että ensi viikon talvilomalla kykenee muuhunkin kuin ottamaan lukua peiton alla.

Kisaraportteja

Blogin päivitystahdiksi on näköjään alkanut vakiintua napakka kerta per kuukausi. En osaa arvailla, että onko tämä lukijoiden mielestä positiivista vai päinvastoin. Tällä kertaa päivitys on harvinaisen tylsä, sisältäen ainoastaan muutaman kisaraportin, joissa paljastan tapahtumia niin sanottujen "tulosten" taustalta.


30.1. Keski-Suomi Hiihto

Aamu valkeni tiukassa pakkassäässä, mikä pitänee tänä talvena lukea normaalitilanteeksi. Heti herätessä alkoi jännittää, olihan edessä ensimmäinen pertsan startti lähes kahteen vuoteen. Lenkilläkään ei ollut tullut liiemmin kyseisellä tekniikalla kelkoiteltua. Edessä odottava 50km:n urakka korjaisi tilanteen kertaheitolla, sillä maaliin päästessäni arviolta tuplaisin tämän ja edellisen talven pertsalla "ahnehtimani" kilometrimäärän ja saisin arvokasta harjoitusta kevään SM-viisikymppistä varten. Edellytykset huippusuoritukselle olivat siis etukäteen mitä mainioimmat.

Itse kisa sujui omalta osaltani siten, että onnistunein osa-alue oli epäilemättä juomapullon vaihto puolimatkassa. Tästä pitääkin antaa kunniaa huoltajalle, joka suoriutui omasta osuudestaan hienosti, vaikka olikin kyseisessä hommassa liikkeellä täysin rookiena.

Fyysisen suorittamisen osalta kisa oli täynnä jos jonkinmoisia vaikeuksia, jotka alkoivat heti ensimmäisessä ylämäessä. Havaitsin nimittäin, että tekniikka meni ihan rikki heti, kun yritti päästä vähänkin rivakammin eteenpäin. Tästä kiitos kuulunee jo edellä mainitulle, pitkähkölle pertsan kisatauolle.

Seuraava vastoinkäyminen odottikin heti mäen päällä. Eteen tuli nimittäin about sadan metrin tasatyöntöpätkä, jonka aikana allekirjoittaneelta alkoi housut valua uhkaavasti alaspäin. Syy ongelmaan tuli paikallistettua salamannopeasti. Juomavyö oli kiinnitetty huolimattomasti juuri housujen vyötärönauhan kohdalle siten, että jokainen vatsalihaksien puristuksesta lähtevä tasatyöntösuoritus pyrki vetämään housuja kohti nilkkoja. Korjatakseni ongelman yritin nostella housuja ylöspäin aina sopivissa maastonkohdissa.

Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että päivä tulisi olemaan pitkä. Lisäksi vielä aineenvaihdunta ei tuntunut käynnistyvän sitten millään, minkä takia ensimmäinen 15km oli ihan järkyttävää hiippailua. Tämän jälkeen tapahtui piristyminen ja välin viidestätoista kolmeenkymmeneen kilometriin etenin jo lähes siten, että sitä voisi jopa luulla hiihtämiseksi. Siihen se heppoisella harjoittelulla rakennettu kunto sitten loppuikin ja totaalisen sippaamisen estämiseksi päätin hiihdellä hissukseen maaliin. Tässä vaiheessa myös juomapullo oli vetänyt umpijäähän, joten siltäkään suunnalta ei pystynyt hakemaan lisäpotkua.

Loppuyhteenvetona sanoisin, että urakka ajoi asiansa ja toimi loistavana vauhtikestävyysharjoituksena. Puutteellisen harjoituspohjan takia oli tulevaisuuden kannalta parempi, ettei mono ollut syönnillään. Siinä tapauksessa olisi voinut herkästi käydä niin, että olisi innostunut vetämään vieterin suoraksi ja talven ainoalle tavoitteen tapaiselle, SM-viesteille/50km:lle, olisi voinut sanoa heiheit jo tässä vaiheessa.

Tulokset


13.2. Joutsan Hiihdot

Kaksi viikkoa Keski-Suomi Hiihdon jälkeen oli seuraavan startin aika. Matkana oli 15km vapaalla (eli allekirjoittaneelle ainoalla oikealla) hiihtotavalla. Koska tammikuun Huhtasuon hiihdot menivät vielä osaltani kelkoittelun merkeissä, nyt oli vakaana aikomuksena antaa oman seuran suuntaan näyttö siitä, että SM-viestien lähestyessä myös suorituskyky alkaa pikkuhiljaa kohentua.

Kisa lähtikin heti alusta kulkemaan niin kuin olin suunnitellut. Pystyin ensimmäisen kerran tänä talvena pitämään itseäni ihan oikeasti tiukilla ilman, että vauhti olisi välittömästi tyssännyt. Koko reissun ainoan väliajan kuulin noin 10km kohdalla, kun joku huusi, että olen minuutin Aallon Mattia perässä. Ei paha, olihan kyseessä tuore SM-kisojen vapaan kympin nelonen.

Matti ja Pentsisen Anssi kävivät odotetusti omaa kisaansa kaukana muiden edellä, joten viimeistään tuossa vaiheessa tajusin omaavani itsekin mahdollisuudet podiumille. Kolme minuuttia jälkeeni lähteneen Kinnusen Villen alias mohikaanin vauhdista itselläni ei tosin ollut mutu-tietoa hyödyllisempää dataa, mutta kierrokselle varvattaessa pystyin arvioimaan silmämääräisesti, että lähes samaa vauhtia mennään. Tuossa vaiheessa havaitsin myös, että muista ei olisi tänään itselleni vaaraa.

Loppumatkasta väsähdin hieman ja ero Anssiin ja Mattiin venähti tasaisen vauhdin taulukolla ennustettua suuremmaksi. Mohikaani sitä vastoin pysyi takana 15 sekunnin turvin. Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja antoi varmuuden siitä, että saattaisin edelleen mahtua mukaan NoNo:n viestiporukkaan näillä tuoreillakin "meriiteillä".

Tulokset


Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti kevättä. Seuraavaksi olisi sitten ohjelmassa legendaarinen Pylkön 50km pertsalla, mikäli tuo perhanan pakkanen antaa myöden, ja tarkoituksena olisi jo hiihtää aavistuksen rivakammin kuin Keski-Suomi Hiihdossa. Ei pitäisi olla mahdoton tavoite...

Edit: Pakkasukko oli huonolla tuulella joten Pylkön kisat jouduttiin siirtämään. Uusi yritys 27.2.