Pylköltä vauhtia SM-Kuopioon

Viime kerralla pohjustin jonkin verran 13.3. kisattuja Pylkön hiihtoja. Matkana oli siis miehekäs 50 km ja matkaan lähdettiin myös perin miehekkäästi väliaikalähdöllä. Henkilökohtaisena suunnitelmana oli yrittää pitää tasaisen reipasta vauhtia eikä hermoilla tuloksesta. Pääasia olisi tehdä hyvä täsmäharjoitus tulevia SM-kisoja varten.

Suunnitelma piti melko hyvin. Maltoin olla vetämättä vieteriä täysin suoraksi, mutta pidin itseäni kuitenkin sen verran tiukilla, että kroppa sai kunnon muistutuksen siitä, mikä odottaa parin viikon päässä. Lopputuloksena oli ihan ok neljäs sija ja kotiin päin viemisiksi tarttui pizzapannu, jolla on mahdollista valmistaa halkaisijaltaan 40 cm tuotteitta.

Pylkön hiihtojen tulokset

Täytyy vielä kehua Pylkön järjestelyjä. Osallistuin kyseiseen kisaan nyt kolmatta kertaa ja joka kerta homma on pelittänyt loistavasti, tunnelma ollut mukavan leppoisa ja palkintopöytä Suomen olosuhteisiin poikkeuksellisen runsas.

Nippelitietona mainittakoon, että koen nykyään Pylkön kahinat lähes tulkoon kotikisoiksi. Heidi-kulta on kotoisin naapurikylästä Mahlulta, minkä seurauksena puolestaan itse olen liikuskellut kyseisellä seudulla ja lenkkeillyt kisaradalla säännöllisen epäsäännöllisesti.

Juottopaikalle saapumassa. Kuva by Heidi H.

Kuluva viikko onkin sitten kulunut palautellessa sunnuntaisen ulkoilun aiheuttamasta rasituksesta. Tässä vaiheessa vaikuttaisi siltä, että suurempia ongelmia palautumisen suhteen ei ole odotettavissa. Sen verran tuoreelta olo tuntui jo alkuviikosta lähtien. Reilun viikon päästä selviää, että sainko aikaan paljon puhutun superkompensaatioreaktion vai menikö homma sittenkin reisille.

Työmaata savonmualla ainakin riittää, mistä hyvää suuntaa antaa kartanlukutaitoisille SM 50 km latukartta ja tavan urpoille latuprofiili. Tuollainen yli 100 m korkeusero ei ole kovin yleistä edes kansainvälisissä arvokisoissa, saati sitten kotimaan latusilla. Viestirata ei yllä ihan samoihin sfääreihin, mutta vaativuutta löytyy siltäkin ihan tarpeeksi.

Seuraavan kerran palaan astialle, kun ympyrä on sulkeutunut. Kilpailin ensimmäisen kerran yleisen sarjan SM-hiihdoissa tammikuussa 2001 Kuopion Puijolla, jolloin matkana oli 15 km V ja kisaratana toiminut 7,5 km lenkki seuraili hyvin pitkälti tuonne edelle linkitettyä kympin lenkkiä. Mikäpä sen hienompaa kuin lopettaa kisatouhut samaan paikkaan mistä ne aikanaan tosimiesten sarjan puitteissa alkoivat.

Ps. Äsken pukkasi tekstaria, että musta on tullut eno. Aivan mahottomasti onnea Hietikon perheelle!

Rokkia & sporttia

Viime viikolla oli parikin juhlapäivää. Keskiviikkona tuli käytyä Lutakossa kuuntelemassa raskasta ruotsalaista rokkia, kun Sparzanza kunnioitti Suomen parasta keikkapaikkaa läsnäolollaan. Keikka oli laatua ihan kiva, mutta setin lyhyys pisti jotenkin silmään ja korvaan. Muutama lisäbiisi olisi maistunut.

Toinen juhlapäivä oli lauantaina. Silloin tämä lähti aamuvarhain kohti Rantasalmea. Perillä suoritin tutut rituaalit eli numerolapun nouto, jännäkakka, verryttely ja sitten vaan isoa kovaa. Matkana oli tänä talvena tutuksi tullut 10V.

Verryttelylenkillä olin havainnut että rata on inhottavan pehmeä ja pahaksi onneksi kisaa varten oli tullut waxattua kovan alustan kapula. Kaiken huipuksi Foreca lupaili kisan ajaksi -8 mutta paikalla olikin ollut -3 jo aikaisesta aamusta lähtien. Voitelussakin tulisi siis olemaan toivomisen varaa. Kyseenalaisesta välineestä huolimatta päätin laittaa jälleen kerran ropan likohon ja katsoa kuinka käy.

Hyvin kävi. Talven toinen voitto napsahti tilille kaikista pikku vioista huolimatta. Itse suorittaminen ei tällä kertaa tuntunut ihan niin terävältä kuin parissa aikaisemmassa kahinassa, mistä syytän kisaa edeltävää aavistuksen määrävoittoisempaa harjoitusjaksoa ja pehmeää alustaa, joka ei ole oikein koskaan sopinut allekirjoittaneelle parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä olen jopa hieman yllättynyt kympin kisakunnosta, sillä marraskuun lopussa käynnistynyt harjoittelu on edennyt täysin viittäkymppiä silmällä pitäen ja kyseisen matkan ehdoilla. Lyhyet ylivauhtiset vedot, joilla olen viime vuosina viritellyt kuntoa sm-viestiä varten perin onnistuneesti, ovat jääneet kokonaan tekemättä. Tänä vuonna vaan taitaa olla isompi motivaatio kuninkuusmatkaa kohtaan, joten saattaapa olla, että nuo hurjastelut jää lopullisestikin tekemättä.

Rantasalmen hiihtojen tulokset

Kisojen jälkeen reissasin Mahlulle paremman puoliskon porukoitten luo, mihin Heidi-kulta oli lähtenyt talvilomailemaan jo edeltä käsin. Tuolla reissulla tuli käytyä hihtelemässä sekä Pylköllä että Saarijärven Kusiaismäessä. Mukavaa vaihtelua, kun nuo Laajavuoren kotiladut alkaa olla sen verran tutut että osaisi liikkua siellä melkein silmät kiinni.

Seuraavan kerran tämän voisi bongata starttiviivalta 13.3. Pylkönmäellä. Silloin matkana on ehdoton kuninkuusmatka, 50 km väliaikalähtönä ja allekirjoittaneen missiona suorittaa onnistunut viimeistelyharjoitus SM viittäkymppiä varten.

Lopuksi välitän tätä kautta aivan mahottoman isot onnittelut Heikkisen Matille. Tuskin koskaan on tullut koettua niin jäätäviä fiiliksiä telkkaria toljottaessa kuin eilen. Kiitos Matti ja vielä kerran onnittelut!