Pitipä taas tuhlata hetki hyvin ansaitusta vapaapäivästä kirjottelemalla tänne jotain viime aikojen tapahtumia. Havaitsin, että blogin päivitystahti on ollut verkkaista, mutta se ei johdu siitä, että elämäni olisi muuttunut jotenkin tylsäksi tai tapahtumista olisi puutetta. Pikemminkin päinvastoin.
Elokuun lopussa oli aika havahtua karujen tosiasioiden edessä. Kesä ja kesäduuni oli ohi ja edessä paluu koulun penkille. Tulevia automaatioinsinöörejä ei ole paljoa säästelty, vaan opintoja on lähdetty paukuttamaan eteenpäin kiivasta tahtia. On puljattu LabViewn kanssa, hajoiltu java-ohjelmoinnin parissa, tankattu differentiaaliyhtälöitä ja säädetty kaikkea muuta opintoihin liittyvää pikku"kivaa". Yksi keväällä läpäisemättä jäänyt tenttikin tuli jo käytyä suorittamassa menestyksekkäästi (= läpi kakosella).
Opiskelun ohessa lenkkitahti on kiihtynyt lähes huomaamatta, kun on pitänyt yrittää saada jotain vastapainoa koneen ääressä kököttämiselle. Esimerkiksi viime viikko lienee ollut tiukinta "treeniä" pariin vuoteen. Laskin ulkoilleeni peräti seitsemän kertaa!
Joukkoon mahtui kolme urheilua, joita kehtaa kutsua jopa harjoitteluksi. Tiistaina oli ohjelmassa Nousukunnon porukalla unknown attackia sauvarinteessä, jonka seurauksena pakarat pamahti hirmu jumiin ja kävelytyyli muuttui malliksi Aku Ankka. Seuraavat kolme päivää kuluivatkin palauttelun merkeissä. Heidin kanssa tuli kuitenkin ulkoiltua ihan päivittäin ja näin tuli suoritettua lähes huomaamatta jumitiloja helpottavaa huhaa eli huoltoharjoittelua.
Lauantaina kroppa tuntui sikäli palautuneelta että rohkenin kiskaista reipasvauhtisen juoksulenkin Laajavuoren maastoissa. Sunnuntaina oli ohjelmassa ensimmäinen yli tunnin kestänyt urheilutuokio toukokuisen Jkl - Uurainen - Svi - Mahlu - Svi - Uurainen - Jkl etappiajon jälkeen. Lajina oli jälleen maantiepyöräily ja tällä kertaa hain reitille korkeuseroja Ruokkeen ja Isolahden suunnalta. Mäkeä löytyikin ja kroppa meni siinä määrin tyhjäksi, että kotiin päästyä piti ottaa vähän aikaa lukua suihkun lattialla ennen kuin jaksoi ryhtyä tankkaamaan huvenneita energiavarastoja jauheliha-makaronimössön avulla.
Maanantai kuluikin sitten aamusta iltaan opiskelutouhujen (ja vähän myös Guitar Heron) parissa. Eilen, tiistaina, oli sitten vuorossa raju urakka, kun suunnaksi otettiin porukalla Nousukunnon testirinne. Laskeskelin, että olen vieraillut kyseisessä mäessä edellisen kerran syksyllä 2007 eli tämä hiihtäjän perusharjoitus ei ole enää viime aikoina ollut ihan jokapäiväistä herkkua. Joku ehdotti varovasti, että suorittaisimme kolme nousua, mutta lopulta päädyttiin vanhaan tuttuun "ennätyskoe" metodiin, jonka alustukseksi konetta lämmitettiin veekoolla.
Itse testireitti kulki Tuomiojärven rannasta Laajavuoren huipulla sijaitsevan vanerihökötyksen päälle. Rambo Ramstedt alitti uudistuneella (joku on rakentanut talon vanhalle reitille ja se on pakko kiertää) reitillä haamurajan 10min ja reittiennätys kirjataan näin ollen lukemiin 9.58. Allekirjoittanut köpötteli maaliin paljon rauhallisempaa vauhtia ajassa 11.44, mihin olen tyytyväinen, koska se surkeudestaan huolimatta todisti tietyn perustason säilyneen laiskasta "harjoittelusta" huolimatta. Sm-viestiin on vielä yli puoli vuotta aikaa joten aikataulussa (onko mulla sellasta?) ollaan.
Nyt sitten takasin huomisen kemian tenttimateriaalin pariin. Vai olisko sittenkin Guitar Heron paikka..
