Tammikuun viimeisen päivän pikainen tilannekatsaus

Eipä ole tullu taas vähään aikaan höpöteltyä tänne. Eikä tämäkään raportti kasva kovin hurjiin mittasuhteisiin. Viime kerralla pohjustamani Tampereen Talvikisat tuli käytyä. Onnistuin taas kerran välttämään suuren menestyksen perin onnistuneesti (kuten tuloksista voidaan havaita) ja aika turistilta tuntui olo siellä kilpaladulla.

Tampereen Talvikisojen tulokset

No mutta onneksi tässä on vielä kaksi kuukautta aikaa viritellä kuntoa. Ja mitä tuossa viikonlopun mittaan tuli vahdattua telkkarista Vöyrin SM-kisoja, niin kyllä sitä virittelemistä riittääkin, jotta ei taas kerran häpäisisi itseään oikein makeasti sitten, kun uskaltautuu mukaan oikein kunnon koitoksiin.

Seuraava startti allekirjoittaneen ohjelmassa on 5.2. Varkaudessa. Ajatuksena olisi olla siellä jo hieman terhakammassa lyönnissä kuin näissä talven kahdessa aikasemmassa startissa. Saa nähdä kuinka käy.

Mutta mutta.. nyt tää lähtee kohti Rajakatua instrumenttisähköistystä vääntämään. Siinä sitä onkin kaapelia ja johtoa suuntaan sun toiseen ja kaikki pitäis vielä onnistua tunkemaan oikeaan liittimeen. Sitten kun siihen tulee vielä se ristikytkentä niin huhhuh poijat ja tyttäret sanon minä.

Maakuntaviestiä

Eilen oli jännä päivä. Ahdoin itseni heti aamusta kisatrikoisiin ja käänsin Rellun nokan osoittamaan kohti länttä. Vakaana aikomuksena oli laittaa "roppa likohon" hyvän asian puolesta eli että NoNo:n dynastia Satakunnan maakuntaviestissä saisi arvoistaan jatkoa. Vanhoilla näytöillä aukesi siis paikka ykkösjoukkueen ankkuriksi, ehkä hivenen yllätäinkin.

Kilpailukauden avaus oli omalta osalta tyypillisen nihkeä, eikä maanantaina päälle puskenut flunssa lopulta ainakaan auttanut asiaa. Kilpailusuoritus eteni siten, että vedin ihan näyttävän lähtökiihdytyksen, jonka jälkeen tykitin ensimmäisen wassunousun sen mitä värkeistä lähti. Innokkuus kostautui lähes välittömästi ja kilometrin matalalennon jälkeen loput 9 km oli liian hapokasta.

Onneksi muu porukka oli kattanut pöydän siihen malliin, että ankkurin kehno päivä ei aiheuttanut suurempia sydämen tykytyksiä. Poika lähti kotiin ties kuinka monennen kerran. Itselle kyseessä oli kymmenes maakuntaviestivoitto ja olin viimeisenä mohikaanina mukana siitä porukasta, jolla napattiin seuran historian ensimmäinen voitto kyseisessä kahinassa. Silloin taidettiin elää vuotta 1996 eli pitkä tie on tultu tähän päivään.

Sikälikin oli hienoa päästä neljän vuoden tauon jälkeen ykkösjoukkueen mukaan, kun tämän vuotinen viesti jäi 99,9% varmuudella allekirjoittaneen viimeiseksi. Aikaisemman päätöksen mukaan nimittäin eläköidyn lopullisesti kilpalatusilta tulevana keväänä. Sen verran leppoinen tapahtuma tuo maakuntaviesti on, että sen suhteen pitää jättää tuo marginaalinen 0,1% takaportti.

Nyt kun on saatu pää auki niin ei muuta kun uutta matoa koukkuun. Seuraava startti ja välietappi kohti maaliskuun lopun SM-kapinoita olisi suunnitelmissa Tampereen Talvikisoissa 16.1. ja toiveissa olisi jo hieman parempaa kulkua. Ihan lähipäivien agendana olisi vetää muutama hyvä treeni ennen paluuta koulun penkille, joka tapahtuu siis ensi maanantaina. Näissä merkeissä etiäpäin.