Blogi on viettänyt taas hyvän tovin hiljaiseloa, mutta se ei tälläkään kertaa tarkoita, että kirjoittajan elämä olisi ollut yhtä hiljaista. Päinvastoin.
Opiskelut jatkuivat syyskuun alussa, jolloin selvisi, että tuleva lukukausi tulee olemaan allekirjoittaneen viimeinen koulun penkillä. Ovat onnistuneet konstilla tai kolmannella tunkemaan kaikki nelivuotisen automaatiotekniikan koulutusohjelman (viimeinen vuosi on kuulemma pyhitetty työharjoittelulle ja opparille) loput kurssit tähän kolmanteen vuoteen.
Tiukka opiskeluohjelma tietää pitkiä päiviä Rajakadun DP kellarikerroksessa, saakelisti harjoitustöitä ja muuta paskaa, joka puolestaan hankaloittaa ylimääräisten harrastusten parissa puuhastelua. Onneksi kevätpuolen ohjelma vaikuttaisi hieman syksyä kevyemmältä. Eli eiköhän sitä taas kerkiä tsempata itsensä top50 kuntoon Kuopion SM 50 km mennessä.
Urheiluharrasteet ovat siis viime aikoina jääneet vähemmälle ajan ja jaksamisen puutteen takia. Heinä- ja elokuussa tuli tosin kulutettua lenkkitossuja ja uskollisen maantieohjuksen gummeja rajummin kuin kolmeen vuoteen, joten pohjakunto lienee vähintään viime syksyn tasolla. Myös edellisessä postauksessa hehkutettu Nousukunto-cooper sujui positiivisissa merkeissä, tuloksena 3350 m ja siten 50 m parannusta elokuun 2009 tilanteeseen. Tulos itsessään on täyttä paskaa, mutta tällaiselle puuhastelijalle, joka ei ole koskaan osannut juosta, vähintään kelvollinen.
Henkilökohtaiseen h-hetkeen on kuitenkin vielä kuusi pitkää kuukautta, joten enköhän kerkiä edellä mainittujen faktojen valossa taas keväthangille kiusaamaan useampaa itseään ihan urheilijana pitävää siivun jauhajaa.
Jos niin sanotulla urheilurintamalla onkin ollut vähän hiljaisempaa, niin keikkarintamalla kulkee sitäkin kovempaa. Lutakon syyskausi on nimittäin meikäläisen makuun ihan uskomatonta settiä. Elokuun lopun Lutakko liekeissä festareita kunnioitti läsnäolollaan muuan Strike Anywhere, viime keskiviikkona klubilla paukutti Sonic Syndicate (keikka oli lievä pettymys, mutta tulipahan käytyä) ja lokakuun puolivälissä lauteille nousee kivikova live-bändi Disco Ensemble, lämppärinään Justin Sane.
Justin Sane on legendaarisen Anti-Flag yhtyeen keulahahmo ja hän on päättänyt vetää muutaman soolokeikan ennen bändin eurokiertueen alkua. Näistä sooloista yksi nähdään siis Lutakossa. Ja kuin pisteeksi i:n päälle, joulukuun puolivälissä syyskauden saapuu huipentamaan Amorphis, Magic & Mayhem: Tales from the Early Years -kiertueen merkeissä.
Edellä mainittu Lutakko liekeissä festivaali muotoutui merkkitapaukseksi myös ulkomusiikillisten seikkojen johdosta, sillä vanha kilpakumppani vuosien takaa, Mikko Yykoo, hyödynsi tilaisuuden ja saapui suurena Strike Anywheren ystävänä luoksemme kyläilemään. Oli kyllä niin makia viikonloppu, että pitää tehdä vastavierailu Suomen Turkkuun heti, kun sopiva sauma osuu kohdalle.
Tällä hetkellä naputtelen konetta lapsuuden maisemissa, kun päätimme Heidi-kullan kanssa tehdä viikonloppureissun tänne vanhempieni luokse. Tarkoituksena oli käydä verestämässä muistoja, eli jauhaa isoa kovaa Noormarkun huikealla vuoristoradalla, mutta luonto päätti toisin. Syysflunssa hyökkäsi salakavalasti automatkan aikana, joten lenkkarit tuli pakattua mukaan ihan turhaan.
Ulkoilun sijaan suunnattiinkin lauantai-iltapäiväksi Isomäen jäähalliin ihmettelemään, kun Ässät rökitti Ilveksen ja siirtyi takaisin SM-liigan kärkipaikalle. Aika uskomattoman vahva alkukausi joukkueelta, jonka Urheilulehdessä perseilevä ns. "johtava analyytikko" nimesi suurin piirtein yleiseksi vitsiksi. "Johtavan" puolustukseksi on tosin sanottava, että kirjoittamiensa "analyysien" perusteella hänet on jo aikaisemmin ollut helppoa luokitella syyntakeettomaksi urheilujournalistisessa mielessä. Sikäli kun se kumilätkän hakkaaminen edes on urheilua.
Nyt kun hiljaisuus on saatu rikottua, on hyvä lopettaa ennen kuin mopo karkaa lapasesta yhtään pahemmin. Syksynjatkoja!
