Viime viikolla oli parikin juhlapäivää. Keskiviikkona tuli käytyä Lutakossa kuuntelemassa raskasta ruotsalaista rokkia, kun Sparzanza kunnioitti Suomen parasta keikkapaikkaa läsnäolollaan. Keikka oli laatua ihan kiva, mutta setin lyhyys pisti jotenkin silmään ja korvaan. Muutama lisäbiisi olisi maistunut.
Toinen juhlapäivä oli lauantaina. Silloin tämä lähti aamuvarhain kohti Rantasalmea. Perillä suoritin tutut rituaalit eli numerolapun nouto, jännäkakka, verryttely ja sitten vaan isoa kovaa. Matkana oli tänä talvena tutuksi tullut 10V.
Verryttelylenkillä olin havainnut että rata on inhottavan pehmeä ja pahaksi onneksi kisaa varten oli tullut waxattua kovan alustan kapula. Kaiken huipuksi Foreca lupaili kisan ajaksi -8 mutta paikalla olikin ollut -3 jo aikaisesta aamusta lähtien. Voitelussakin tulisi siis olemaan toivomisen varaa. Kyseenalaisesta välineestä huolimatta päätin laittaa jälleen kerran ropan likohon ja katsoa kuinka käy.
Hyvin kävi. Talven toinen voitto napsahti tilille kaikista pikku vioista huolimatta. Itse suorittaminen ei tällä kertaa tuntunut ihan niin terävältä kuin parissa aikaisemmassa kahinassa, mistä syytän kisaa edeltävää aavistuksen määrävoittoisempaa harjoitusjaksoa ja pehmeää alustaa, joka ei ole oikein koskaan sopinut allekirjoittaneelle parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällä hetkellä olen jopa hieman yllättynyt kympin kisakunnosta, sillä marraskuun lopussa käynnistynyt harjoittelu on edennyt täysin viittäkymppiä silmällä pitäen ja kyseisen matkan ehdoilla. Lyhyet ylivauhtiset vedot, joilla olen viime vuosina viritellyt kuntoa sm-viestiä varten perin onnistuneesti, ovat jääneet kokonaan tekemättä. Tänä vuonna vaan taitaa olla isompi motivaatio kuninkuusmatkaa kohtaan, joten saattaapa olla, että nuo hurjastelut jää lopullisestikin tekemättä.
Rantasalmen hiihtojen tulokset
Kisojen jälkeen reissasin Mahlulle paremman puoliskon porukoitten luo, mihin Heidi-kulta oli lähtenyt talvilomailemaan jo edeltä käsin. Tuolla reissulla tuli käytyä hihtelemässä sekä Pylköllä että Saarijärven Kusiaismäessä. Mukavaa vaihtelua, kun nuo Laajavuoren kotiladut alkaa olla sen verran tutut että osaisi liikkua siellä melkein silmät kiinni.
Seuraavan kerran tämän voisi bongata starttiviivalta 13.3. Pylkönmäellä. Silloin matkana on ehdoton kuninkuusmatka, 50 km väliaikalähtönä ja allekirjoittaneen missiona suorittaa onnistunut viimeistelyharjoitus SM viittäkymppiä varten.
Lopuksi välitän tätä kautta aivan mahottoman isot onnittelut Heikkisen Matille. Tuskin koskaan on tullut koettua niin jäätäviä fiiliksiä telkkaria toljottaessa kuin eilen. Kiitos Matti ja vielä kerran onnittelut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti